Belgiansuklainen kerrosjuustokakku

Tekipä kerran mieli juustokakkua, mutta toisaalta halusin kokeilla jotain uutta. Kun samaan aikaan halutti belginsuklaata, päädyin luonnollisesti siihen, että kokeilen, millaista herkkua näiden kahden yhdistämisestä saa aikaiseksi... Tämän teosta on jo aikaa, mutten ole saanut tätä päiviteltyä tänne aiemmin(laiska mikä laiska).

Käytin belgiansuklaana Lidlin merisuklaa-konvehtirasian suklaita, ja valko- sekä tummasuklaa olivat Pandan valikoimia.

Belginsuklaajuustokakku.

Belgiansuklainen kerrosjuustokakku

Pohja:
175g kaurakeksejä
50g voita tai margariinia

Murskaa keksit hienoksi muruksi.

Sulata rasva kattilassa, ja lisää se keksiseoksen joukkoon.

Ota irtopohjavuoka, ja leikkaa pohjalle leivinpaperi.

Laita keksi-rasva-seos vuokaan ja taputtele tiukaksi.

Siirrä sivuun ja tee ensimmäinen täyte.


Belgiansuklaatäyte:
n. 150 g belgiansuklaata
3 liivatelehteä0,25 dl sokeria
2 valkuaista
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kermaa
3 rkl sitruunamehua

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi.Sekoita vaahdot keskenään varovasti nostellen.

Notkista tuorejuusto, ja lisää se sen jälkeen jäähtyneeseen suklaaseen.

Lämmitä sitruunamehu, purista liivatteista ylimääräiset vedet ja sulata liivatteet kuumaan sitruunamehuun.

Lisää liivate-sitruunamehuseos suklaa-tuorejuusto-seokseen ja sekoita hyvin.

Yhdistä vaahdot ja suklaaseos keskenään varovasti sekoittaen.

Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi, mieluummin pariksi.


Valkosuklaatäyte: 
n. 100 g valkosuklaata
3 liivatelehteä0,25 dl sokeria
2 valkuaista
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kermaa
3 rkl sitruunamehua

Ohjeet tekoon ovat täysin samat kuin ylläolevassa belgiansuklaatäytteessäkin:

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi.Sekoita vaahdot keskenään varovasti nostellen.

Notkista tuorejuusto, ja lisää se sen jälkeen jäähtyneeseen suklaaseen.

Lämmitä sitruunamehu, purista liivatteista ylimääräiset vedet ja sulata liivatteet kuumaan sitruunamehuun.

Lisää liivate-sitruunamehuseos suklaa-tuorejuusto-seokseen ja sekoita hyvin.

Yhdistä vaahdot ja suklaaseos keskenään varovasti sekoittaen.

Ota vuoka jääkaapista ja lisää valkosuklaatäyte varovaisesti lusikan kautta kaataen belgiansuklaatäytteen päälle.

Laita jääkaappiin ja anna hyytyä mieluusti yön yli.


Kiille tummasta suklaasta:
100 g tummaa suklaata
1-2 dl vettä
2 liivatelehteä

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Kuumenna pari lusikallista vettä. Purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja sekoita kuuman veden joukkoon.

Lisää liivate-vesi-litku suklaan joukkoon ja sekoita tasaisesti.

Lisää seokseen vettä kunnes koostumus on sopivan litku, eli ei kuin kaakaota mutten vanukkaankaan oloista.

Ota kakku jääkaapista ja lisää seos lusikan kautta kakun päälle. Anna olla jääkääpissa pari tuntia, tai kunnes päällinen on hyytynyt.

Ennen tarjoilua voit halutessasi raastaa kakun päälle vielä vähän valkosuklaata.

Syötävän hyvä kirja

Olen taas löytänyt lukemisen riemun - jostain syystä en ole avannut muita kuin koulukirjoja piiiitkiin aikoihin, vaikka aikaakin ois saattanut olla.

Elizabeth Gilbertin "Eat, pray, love" (Seven, 2010) kuitenkin imaisi mukaansa samantien. Eka osa ainakin. Toisen kanssa mulla on ollut vähän vaikeuksia, kolmanteen en oo vielä päässyt. (Kirja siis koostuu kolmesta eri osasta: Italia, Intia ja Indonesia.)

Ensimmäinen osa vie mennessään, sen suorastaan ahmii läpi.

Mutta miten voisi vastustaa ahmimasta kirjaa, jonka sivuilta saa lukea muun muassa tällaista:

"Ensimmäinen ateria, jonka söin Roomassa ei ollut mitenkään kummoinen. Ihan vain kotitekoista pastaa (spaghetti carbonaraa), jonka kylkeen tilasin ruskistettua pinaattia ja valkosipulia. - - - Lisäksi söin myös artisokan, ihan vain kokeen vuoksi; roomalaiset ovat hirvittävän ylpeitä artisokastaan. Lisäksi tarjoilija toi minulle maksutta yllätysbonuslisäkkeen - annoksen paistettuja parsakaalin nuppuja, joiden keskellä oli nokare pehmeää juustoa. - - - Spagetin jälkeen kokeilin vasikkaa. Ai niin, join myös pullollisen talon punaviiniä, ihan yksin. Ja söin lämmintä leipää oliiviöljyllä ja suolalla. Jälkiruuaksi otin tiramisua." (Gilbert 2010, 48-49.)

"Voi pyhä jysäys! Ohutta, taikinaista, vahvaa, sitkeää, suloisen herkullisen suolaista paratiisipizzaa. Päällä on makeaa tomaattikastiketta, joka kuohuu poreilevana ja kermaisena ja sulattaa tuorean puhvelinmaitomozzarellan, ja keskellä lepää yksi basilikan oksa, joka ottaa haltuun koko hoidon, niin että kokonaisuus aivan säteilee yrttimäisyyttään - - -." (Gilbert 2010, 181.)

Vesi herahtaa kielelle jo pelkästään noiden ruokakuvausten takia. Lisäksi pidän kirjassa siitä, että päähenkilö tutustuu kulinaristen ilojen lisäksi italian kieleen. Liekö se miun mielestä niin kiva yksityiskohta henkilössä, koska olen itsekin opiskellut italiaa lukiossa, tosin heikoin tuloksin. Suunnilleen ainoat lauseet, joita osaan enää sanoa, ovat "Un brioche al formaggi e un cappuchino, grazie" ja "Io sono Sussu e io sono finlandese". Niillä ei kait turhan pitkälle pötkittäis?

Mutta tämän kannattaa lukea, mikäli kestää sen herkullisen kuvailun, jolla kirjan Italia-osiossa puhutaan ruoasta. ^_^

Kesäruokadementia

Kesä meni menojaan ja syksykin tuli jo. Tarkoituksena on ollut monesti bloggailla kaikenlaista, mutta kas kun niitä ei ole heti tehnyt, niin eipä niitä kyllä enää muista. (Mie kun tosiaan yleensä teen ruokaa siten, että vähän tota ja vähän tota ja ehkä totakin pikkuisen...)

Kuvia on kuitenkin tullut napsittua; vaikkei reseptejä olekaan just nyt kaikista laitella, niin eiköhän näitä tule myöhemminkin uuestaan tehtyä, pitää sitten silloin päivitellä. :)

Grillin kokoaminen onnistui, jopa ilman ohjeita. :)

Kesä ja grillaaminen kuuluvat yhteen. Hirmuisen vähän on tosin tänä kesänä tullut grillattua, ja viime kesänä hankittua pallogrilliäkään ei ole käytetty kuin tasan kerran. Mutta sillä yhellä kerralla ruoka oli kyllä hyvää ja seura vielä parempaa...

Ihana grilliruoka
Paketti kananpojan minuuttipihvejä / fileepihvejä
Mieleisesi määrä herkkusieniä
Mieleistäsi tuorejuustoa, esim. Afrikan paprika, valkosipuli ja taco sopivat hyvin.
Paketti pekoniviipaleita
Salaattitarpeet

Irrota sienistä jalat ja halutessasi huuhtele sienet.

Täytä jalanpoiston jäljiltä jäänyt kuoppa tuorejuustolla.

Kieritä ympärille pekonia ja kiinnitä iske grilli-/hammastikku sienen läpi, jotta se pysyy kasassa kypsennettäessä.

Grillaa, kunnes ovat kypsiä(eli kunnes pekoni näyttää just hyvältä). Samalla saat grillattua pihvit. Tarkista kuitenkin pihvien vaatima grillausaika, sienet eivät ihan puolta tuntia tarvitse kypsyäkseen.

Grillaamisen ohessa valmista salaatti, tai nakita joku muu tekemään se, mikäli teette porukalla ruokaa.

Haali kaikkea mahollista lautaselle, ja nauti.

Vaikka ruokaa joutuikin odottelemaan, oli se kuitenkin sen arvoista.

Sisko miehineen kävi myös kesällä kylässä. Päätettiin kokeilla tehdä paellaa, tosin kaikki meren elävät jätettiin pois. Tätä pitää kokeilla uudestaankin, on yksi niistä, jonka ohjetta en sitten millään muista, en ainakaan kunnolla. Sen muistan, että jotain ab... -riisiä siihen tuli, samoin kuin chorizoa, kanaa sekä erinäisiä vihanneksia ja kasviksia.

Paella, jota pitää tehdä uudestaankin.

Ruoka päätettiin tehdä Espanja-teemalla, koska haluttiin testata paitsi tuota paellaa, myös sangriaa. Toimivat muuten hyvin yhdessä. :) Sangriaa on tullut tehtyä muutaman kerran tämän jälkeenkin, ja toimii hyvin illanistujaisjuomanakin.

Sangria
Pullo punaviiniä
n. 1 dl Triple Seciä (tai Cointreauta, TS kuitenkin halvempaa)
2 - 2,5 dl appelsiinimehua
Vichyä
Spriteä
1 appelsiini
1 veriappelsiini
1 sitruuna

Sekoita nesteet keskenään. Lisää ensin varovaisesti vichyä ja spriteä, ihan oman maun mukaan. Sekoita hyvin. Jatka maistelua ja lisäilyä niin kauan, että sangria maistuu mielestäsi just hyvältä.

Pese hedelmät hyvin ja viipaloi ne mieleisiksisi.

Heitä sangrian joukkoon jääpalat ja viipaloidut hedelmät.

Nauti hyvässä seurassa. 

Totta kai espanjalaisen ruoan kera pitää nauttia espanjalaista juotavaakin. ;)

Kesä on herkuttelua paitsi ruoalla, myös erinäisillä herkuilla. Yhtenä iltana H. tekikin meille lettuja, joiden kanssa piti totta kai saada mansikkahilloa ja kermavaahtoa.

Niin turmiollista, mutta ah, niin ihanaa.

Herkuteltiin muutamaan otteeseen myös omatekoisilla hampurilaisilla. Tuon kyseisen, kuvassa olevan hampparilaisen pihvi on tehty kananpojan jauhelihasta, kun tavan pihvit alkoivat kyllästyttää.

Itsetehdystä hampurilaisesta ainakin tietää, mitä siinä ihan oikiasti on.

Porkkanasosekeitto. Blenderi puski kannen irti, vaikka käsi oli kannen päällä. Tarviiko muuta sanoa? Onneksi huomasin, mitä on tapahtumassa, mutten ehtinyt täysin sitä estääkään... siinä sitä sitten hinkattiin seiniä puhtaaksi porkkanasta. 

Soseuttamisen kanssa meinasi mennä hermot, mutta mitäs pienistä - hyvää se kuitenkin oli.

Kesällä tuli syötyä myös paljon ulkona. Tai no, ulkona ja ulkona, mutta noutoruokaa yhtä kaikki. Ei itse tehtyä. Ilosaarirockissa sitten hyvältä maistuneen kevätrullan sisästä löytyi yllätys, joka teki loppuruoan syömisestä melkoista leikkimistä, kun halusin varmistaa, ettei toista pullonkorkkia löydy annoksesta...

Etsi kuvasta jokin, joka ei ruokaan kuulu.

Kaiken kaikkiaan: herkkuja, herkkuja, herkkuja... ^_^

Pätkis-vanilijajuustokakku

Kavereita tulossa kylään - mikä ihana (teko)syy tehdä juustokakkua! :) Eli siis ihtiä himotti ajatus juustokakusta, muttei sitä viittinyt kahelle vaan tehä. Tai ei jaksanu tehä vaan kahelle, ihan kuin haluaa asian ajatella.

Kaupassa sitten pohdittiin, ettei viitsisi tehä aina sitä yhtä ja samaa juustokakkua(valkosuklaa), joka itse asiassa on ensimmäinen juustis, jonka oon koskaan tehnyt. No, äkki-ideoinnilla syntyi siis suklainen juustokakku, joka osottautui maistuvaiseksi ainakin päätellen siitä, miten nopeasti se kakku hävisi. :)

Kakusta riittää noin kymmenestä kahdelletoista henkilölle, toki annosten koosta riippuen. ;)

Pätkis-vanilijajuustokakub ohje piti keksiä lennossa kaupassa - joskus miullakin sentään vältähtää.

Pätkis-vanilijajuustokakku

Pohja:
175 g LU Bastonge -keksejä
n. 0,75 dl juoksevaa rasvaa (tai 75 g palarasvaa)

Murskaa keksit ja sulata voi kattilassa.

Sekoita keksinmurut voihin hyvin.

Leikkaa voipaperista irtopohjavuoan pohjan kokoinen pala ja asettele se vuoan pohjalle.

Painele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle.


Täyte:
2 kananmunan valkuaista
0,5 dl sokeria
1 dl kuohu-/vispikermaa
1 prk Valion vanilijarahkaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 pss Pätkiksiä (140g)
1 Pandan valkosuklaalevy (130 g)
2,5 tl liivatejauhetta TAI 5 liivatelehteä
vettä

Sekoita kananmunan valkuaiset ja sokeri kulhossa, ja vatkaa seos sen jälkeen kovaksi vaahdoksi eli kipon voi kääntää ylösalaisin, eikä vaahto tipu kulhosta.
(Tämä oli hyvin kätevä tehdä meän tuparilahjaksi saadulla yleiskoneella, pystyi samalla valmistella jo muuta.)

Laita liivatejauho turpoamaan/liivatelehdet likoamaan paketin ohjeiden mukaisesti.
(Itse tykkään nykyään tuosta liivatejauhosta, koska se on riittoisampaa kuin liivatelehdet, ja hintakin oli suunnilleen sama.)

Sulata suklaa vesihauteessa. Pätkikset kannattaa pilkkoa vähän pienemmiksi ensin, sillä ne "sulivat" ainakin itsellä tahnamaiseksi taikinaksi, eivätkä suinkaan juoksevaksi kastikkeeksi kuten suklaa yleensä sulaa.

Kun suklaa on sulanut, lisää hauteeseen pari ruokalisukallista kuumaa vettä. Mikäli seos on edelleen nahkeaa, lisää vettä vielä vähän, kunnes se on helppoa käsitellä(=juoksevahkoa). Anna jäähtyä hetki.

Lisää jäähtyneeseen suklaaseen toisiinsa sekoitetut tuorejuusto ja vanilijarahka. Sekoita tasaiseksi.

Valmista liivate käyttökelposeksi. Mikäli käytät jauhetta, laita se ohjeiden mukaisesti noin puoleksi minuutiksi mikroon ja sekoita hyvin. Jos taas käytät lehtiä, kuumenna ruokalusikallinen tai pari vettä kuumaksi ja lisää lehdet veteen, sekoita hyvin.

Lisää liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon.

Vatkaa kerma vaahdoksi, ja lisää sen jälkeen sekä valkuaisvahto että kermavaahto täytteen joukkoon.

Peitä vuoka ja nosta jääkaappiin. Varmin tapa on antaa kakun olla jääkaapissa yön yli. Tunneissa en osaa sanoa kauanko menee kakun hyytymiseen, mutta olisikohan jotain neljästä kuuteen tuntia. Testaamalla selviää. :)

Savu-pepperonipiirakka

Joskus keväällä, kun H. värkkäsi viimeisiä viilauksia oppariinsa kirjottajaparinsa kanssa, mie värkkäilin piirakkaa. Loput monista näistä aineista menikin sitten seuraavan päivän tex mex -lasagneen.

Idea lähti halusta kokeilla Pirkan leppäsavujuustoraastetta.

Leppäsavujuustopiirakka

Pohja:

1 dl sulaa voita(esim. becelkin käy)

1 dl kaurahiutaleita

1 dl durum-jauhoja

0,5 dl leppäsavujuustoraastetta

0,5 vehnäjauhoa

1 tl suolaa

2 tl pizzamaustetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl chili-kastiketta

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. 

Sekoita jauhot, kaurahiutaleet ja juusto keskenään.

Sulata voi kattilassa, ja lisää mausteet voisulaan.

Sekoita voisula kuiviin aineisiin.

Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina sille tasaisesti raunoja myöden.

Laita pohjan päälle leivinpaperi ja sen pääle kuivaherneitä. Herneiden idea on siis se, että ne pitävät pohjan lättänänä.

Paista uunin keskitasolla 10 minuuttia.

Täyte: 

150 g creme fraisea

1,5 creme fraise -purkillista maitoa(oisko n. 2 dl)

2 kananmunaa

n. 0,5 dl ruohosipulia

0,5 rkl välimeren tahnaa

1-2 tl pippurirouhetta

n. 100 g tomaattia(6-8 kirsikkatompsua)

4 aurinko kuivattua tomaattia

0,5 pkt pepperonia

loput 200 g leppäsavujuustopussista

Sekoita maito ja kananmunat sekaisin jalisää joukkoon mausteet ja ruohosipulisilppu.

Lisää joukkoon välimeren tahna, viipaloidut tomaatit ja pieneksi silpuksi leikatut aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita hyvin.

Lisaa joukkoon irralliset(eli siis tarkista, etteivät viipaleet ole täysin toisiinsa tarttuneita) pepperonit ja sekoita.

Lopuksi lisää vielä leppäsavujuusto ja sekoita.

Kaada neste esipaistetun piirakan päälle ja paista uunissa 200  asteessa noin 30-40 minuuttia.

Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Tex mex -lasagne

Tästä riitti syötävää isolle porukalle: syötiin H:n kanssa tästä kaksi päivää, ja ekana päivänä meillä oli vielä kolme muutakin (mies)syöjää. Riittoisa, mutta valmistuksen kannalta ei mikään puolentunnin ateria.

Vinkkiä lasagneen katsoin täältä. 

Tex mex -lasagnen voi tarjoilla vaikka vihreän feta-kurkku-salaatin kanssa.

Tex mex -lasagne

400 jauhelihaa

lasagnelevyjä

1 prk salsaa

1 prk(150g) creme fraisea

1 tlk tomaattipyreetä

2 valksipkynttä

2 punasipulia

1 vihreä paprika

1,5 dl pakastemaissia

n. 150 g kirsikkatomaatteja

1,5 dl maitoa

savupaprikajauhetta

suolaa

pippuria

tacomaustetta reilusti

chilikastiketta

Päälle:

100-200 g juustoraastetta
150 g mozzarellaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Paista jauheliha. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota jauhelihan kanssa. Lisää mausteita ja chilikastiketta  mieleisesti määrä, ja sekoita hyvin. (Halutessasi lisää myös kauhallinen vettä.) Ole varovainen suolan kanssa, koska salsassa ja maapähkinöissä(jos käytät suolattuja) on kuitenkin suolaa.

Pilko paprika mieleisiksisi paloiksi ja viipaloi kirsikkatomaatit. Lisää pannulle, samoin kun maissit. 

Anna muhia niin kauan, että maissit ovat sulaneet. 

Murskaa maapähkinät ja lisää pannulle.

Lisää seokseen salsa, creme fraise ja tomaattipyree. Anna hautua cheddar-karsikkeen valmistuksen ajan. 

Valmista cheddar-kastike:

2 dl 4% ruokakermaa

0,5 dl maitoa

200 g cheddaria

pippuria

Lämmitä kerma ja maito kattilassa. 

Sulata juusto joukkoon hyvin sekoittaen. 

Lisää pippuria varovasti.

Lopuksi kasaa lasagne:

Voitele uunivuoka. Laita pohjalle pieni kerros kastiketta ja liruttele joukkoon vähän cheddar-kastiketta. 

Lado päälle lasagnelevyjä niin, että kastike peittyy. 

Toista niin kauan kun kastikkeita riittää. 

Mikäli näyttää siltä, että täytteitä ei riitä myös lasagnen päälle, voit vielä tehdä pikajuustokastikkeen päälimmäiseksi, jolloin makaronit eivät kuivu.

Pikainen juustokastike:
Tarpeellinen määrä maitoa
Sopivasti juustoraastetta ja hienonnettua pippuria

Lämmitä maito ja lisää juusto joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Levitä kastike lasagnen päälle ja laita vuoka uunin keskitasolle. 

Paista noin 20 minuuttia ja lisää päälle juustoraastetta(halutessasi) ja mozzarellaviipaleet. 

Paista vielä noin 20-25 minuuttia ja ota uunista. Anna vetäytyä noin vartti ennen tarjoilua. 

Tarjoa raikkaan salaatin tai coleslawin kera.

Pesto-salaatinkastike

Innostuin vähän viime viikolla tyttöjen illasta, jonka menuna olivat drinkit ja salaatit. Testasin kerrankin tehä ite salaatinkastiketta... koskaan ennen en oo saanut aikaiseksi, vaikka usein olen kyllä miettinyt, että olisi kiva kokeilla.

Pesto-salaatinkastike

1 dl rypsiöljyä
2-2,5 tl sitruunamehua
1,5 tl vaaleaa balsamicoa
pippuria sopivasti
suolaa varovasti
1/1 tl hunajaa
3 tl vihreää pestoa
2 tl seesamiöljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään. Varmista, että hunaja sulaa kastikkeeseen, ja jos ei, niin ota ylimääräiset klimpit pois.

Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia. Itse annoin olla lähes vuorokauden, sillä tein tämän päivää ennen tarjoamista.

Sekoita kunnolla joka kerta, kun kastiketta otetaan, koska pesto ja mausteet painuvat melko tehokkaasti pohjalle. Tarjoa -yllätys, yllätys - salaatin kanssa. ;)

Ruokalista: kalaa tavalla x

Niin tosiaan. Ollaan alettu tehdä siten, että mietitään viikon ruokalista kerrallaan. Eipähän tarvitse käyä kaupassa joka päivä, eli elämä on vähän terveellisempää: ei joka päivä tarvihe kulkea kaiken maailman herkkuhyllyjen ohitse.

Kalaa tulee syötyä nyt paljon useammin kuin mitä mie yksinollessa söin... syykin lienee melko selvä. Kalaa saahaan siis H:n vanhemmilta, jotka kalastavat tavalla jos toisellakin läpi vuoden. Todellista lähiruokaa siis, kun on vajaan puolen tunnin ajomatkan päästä pyyettyä kalaa lautasella.

Ja selvennykseksi: mie en siis ole tehnyt tämän ruoan eteen mitään muuta kuin käyny ranskalaiset kaupan pakastealtaasta. H. on siis ollut keittiömestari, mie oon vaan saanu nauttia lopputuloksesta. :)

Namskis!

Muikut ja ranskalaiset

Muikkuja mieleisesi määrä
Ruisjauhoa
Suolaa
Öljyä/voita paistamiseen
Ranskalaisia

Laita uuni lämpiämään ranskispaketin ohjeiden mukaisesti ja tunge pussin sisältö uuniin. 

Kierittele käsitellyt kalat ruisjauhossa, joka on maustettu suolalla.

Paista voissa lämpimällä pannulla(ei kannata ihan tulikuumana pitää, vaan pitää se kyllä kunnolla lämmin olla) kunnes ovat kypsiä. Aikaa on hankala sanoa, kun se riippuu niin paljon muikkujen koosta. Testaamalla saa tuntuman kuulemma. :)

Ota ranskikset uunista ja nauti hyvästä ruoasta. :)

Vinkki! Voit tehä tän kanssa kermaviilikastikkeen, H. teki ja sopi hienosti kalan kanssa. Ainoa vaan, ettei ohjetta kastikkeeseen ole, kun H. teki sen menetelmällä "vähän sitä sun tätä", mutta tilliä ja sitruunaa siinä ainakin oli. :D Eli purkki kermaviiliä ja sitten sinne vaan heitellä mausteita, jokka sopii kalalle, hetken maustuttaminen jääkaapissa ja avot! ^^

Maanantai...

Pitäisikö tätä varsinaisesti sen kummemmin selittääkään? Aamulla ei pää alkanut ajoissa toimia, eikä se siis ole koko loppupäivänäkään ymmärtänyt, että hereillä tässä pitäisi olla. Tai on - nyt ehtoosti. Ihan kiva, töissä oon ihan töttöröö, ja nyt ko pitäis nukkumaan mennä, niin pääki piristyy. Ei miun mielestä ihan kovin kauhean reilua.

Ruokkiksella oli pakko hiippailla ulos pikkasen, joten käypäsin kaupassa - ulkona käväisyksi voiaan kai laskia se, että kävelen tien toiselle puolelle kauppaan? :D

Maanantain "jotain hyvää on nyt ihan pakko saada" -hetki. Kerrankin se hetki meni ohi jollain edes semi-terveellisellä(vaihtoehtona oli suklaa, eli tämä oli selkeä erävoitto ottelussa Mie vs. Läski).

Piristystä päivään kaivattiin, mutta en viittinyt suklaata/muuta karkkia ainakaan kovin ostella. Päädyin siis snacks-pussiin, jossa on manteleita, hasselpähkinöitä, rusinoita ja kuivattua papaijaa ja ananasta. Ja pienen pieneen salmiakkiaskiin - jota en sitten edes vielä avannut, vaan sinne se jäi, työpöydälle odottamaan todellisen salmiakkihimon iskemistä. Tuosta snacks-pussistakin on vielä puolet jälellä. :)

Päivityksiä safkojen suhteen tulee, kunhan vain saan aikaiseksi niitä kirjotella. Luvassa on höpinää ainakin muikkuateriasta. :)

Sunnuntaiaamu, mikä ihana tekosyy

Olipa ihana herätä aamulla, kun aurinko paistoi(kai, ainakin verhojen takaa kajasti jotain auringolta näyttävää). Kun sitten sain vihdoinkin kammettua ihteni ylös, oli aurinko painunut jo pilvien taa piiloon, joten piti keksiä jotain muuta piristävää... Lettuja siis - joista tosin paksuutensa puolesta tuli ennemminkin pannukakkuja! :D

Tosin kaapissa ei ollut kananmunia(on tämä munapula yltänyt tännekin, kun ei meidän lähikaupoissa oo munia ollenkaan[tosin vaan niissä pienissä käyty, isommissa lähikaupoissa saattais ehkä ollakin]), joten piti vähän säveltää... vaan ihan niin ko mie oisin kyllä muutenkaan missään reseptissä pysytelly, jos sellanen oiski ollut, mutta tota... ;D

Todellinen laihduttajan/terveysintoilijan aamiainen ja silleen. Tai no, kyllähän nuo mustikat ja vadelmat varmasti terveellisiä ois... jo ne ei sattuisi olemaan voissa paistettujen lettujen päällä kaverinaan tonni siirappia ja kermavaahtoa. ;)

Saksanpähkinäpannukakut

2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
n. 0,5 dl saksanpähkinöitä
2 tl unikonsiemeniä
3 dl maitoa
1 tl levinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
1 tl kanelia
1-2 tl (tummaa) siirappia
voita paistamiseen

Sekoita kuivat aineet ja mausteet(siirappia lukuunottamatta) keskenään.

Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Lisää vielä siirappi ja anna taikinan turvota puolisen tuntia. Taikinasta tulee melkoista "puuroa", etenkin turvotuksen jälkeen, mutta se kait kuuluu asiaan.

Paista reilussa voissa(oikeasti, tämä ei nyt tasan ole mikään terveysintoilijan aamiainen - ainakaan miun tekemänäni) pieniä, mutta paksuja pannukakkuja.

Nautiskele kiireettömästä aamusta kera hyvän seuran tahi sanomalehen - tai molempien! :)

Vinkki! Tarjoile pannukakut pursotinkermavaahon(on oikeasti yllättävän hyvää juurikin tällaisissa pienissä erissä käytettynä), vähän kohmeisten marjojen ja siirapin kanssa.

Uunipadalla kokkaamisen riemu

Tuparilahjaksi kavereilta saimme muun muassa Kermansaven Hotpot Duo -uunipadan. Miten he tiesivät??? Ilmeisesti tästä oli ollut eräällä reissulla puhetta, että edellinen ihana Kokki-pata meni rikki ja uusi uunipata hakusessa. Vaan mistä tiesivät, että olimme pohtineet, että koska Kokki-pataa ei enää valmisteta(tietenkään - silloin kun se meni rikki, niin niitä vielä kaupoista löytyi, mutta kun ei heti ostettu, niin ei kai niitä nyt enää mistään löydy), niin tuo Hotpot tulisi todennäköisesti olemaan se, minkä hankkisimme? Ja mistä tiesivät vielä senkin, että tuon kokoisesta uunipadasta olin haaveillut, Kokki kun oli 2,25 litrainen ja tuo on nyt 3 litrainen...

Toivottavasti sain kiitoksen puserrettua suustani, sillä kun paketin avasimme, tuijotin pataa epäuskoisen riemuissani. Tällä viikolla pata siis pääsi heti käyttöön(normaalisti emme tätä pataa sattuneesta syystä[=haudutusaika] tee näin keskellä viikkoa, mutta kun viikonloppuna emme ole kotona - ja totta kai  Hotpotia piti heti päästä koettamaan). Ja voi että, miten paljon sinne mahtui, ja miten ihanasti se haudutti ruoan! ^_^

Ihanainen Hotpotimme!

Uunipata

400 g possun fileesuikaleita
8-12 perunaa, koosta riippuen
3-5 porkkanaa, koosta riippuen
1 pieni bataatti
200 g palsternakkaa
100-200 g herkkusieniä
2 punasipulia(tai yksi iso)
n 5 dl vettä
Fond du chef -kasvisliemiliemikuutio tai tavallinen kasvisliemikuutio, myös lihaliemikuutio käy
1-2 tl thai sweet chili -kastiketta
(2-3 rkl maustettua tuorejuustoa) 0,5 tl kanelia
1 rlk siirappia
savupaprikajauhoa
suolaa
pippuria
chilijauhetta
valkosipulijauhetta

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.

Kuori ja pilko perunat, porkkanat, palsteri ja kevyesti voideltuun pataan.

Paista possunsuikaleet ja lisää ne pataan. Pilko herkkusienet ja sipuli, ja pyöräytä niitäkin pieni hetki pannulla.

Keitä vesi ja lisää sinne mausteet ja liemikuutio. Mikäli käytät tuorejuustoa, lisää se myös tässä vaiheessa ja anna sen sulaa nesteeseen. Lisää neste pataan ja sekoita.

Hauduta uunin keskitasolla 1,5 tuntia. Laske lämpö sen jälkeen 200 asteeseen ja anna hautua vielä ainakin tunnin. Muista sekoittaa pataa välillä, ja varmista lopuksi kasvisten kypsyys(tosin, jos ne vielä kahden ja puolen tunnin jälkeen ovat raakoja, mie syön hattuni ;P ).

Anna padan vetäytyä uunista ottamisen jälkeen kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

Sitten ei muuta kuin nauttiamaan hyvästä ruoasta! :)

Huom! Mitä kauemmin pata saa uunissa muhia, sitä paremmalta se maistuu. Itse annoin padan olla uunissa nelisen tuntia, koska oli aikaa antaa sen hautua rauhassa. Tosin viimeisen tunnin ajaksi laskin lämmön 175 asteeseen.

Vinkki! Aurinkokuivattu tomaatti-, pippuri- ja afrikan paprika -tuorejuustot ainakin sopivat hyvin pataan. Joskus olen käyttänyt myös halloumia, kun sitä sattui kaapista löytymään.

Tupari-valmistujais-menu, osa 3: piirakat

Viimeisenä tupari-valmistujaisten tarjottavista mainittakoon sitruuna- ja appelsiinipiirakat. Taisivat olla maistuvaisia, kun usiampikin vieras on jo halunnut kyseisen reseptin itselleen. :)

Sitruunapiirakan ohjeeseen törmäsin alunperin täällä. Olen kuitenkin muutellut ohjetta jonkin verran, en paljoa, mutta vähän. Ja sitruunapiirakan kohdalla eritoten olen sitä mieltä, että mikäli pohjaankin vielä laittaa sitruunankuorta, alkaa ainakin oma naamataulu näyttämäänkin sitruunalta piirakan syömisen jälkeen...

Appelsiinipiirakka on maultaan vähän lempeämpi kuin sitruunainen ystävänsä.

Appelsiinipiirakka

Pohja:
n. 3 dl (puolikarkeita) vehnäjauhoja
n. 0,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 tl vanilijasokeria
100 g voita
1 keltuainen

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Nypi aineet sekaisin kulhossa.

Painele taikina voideltuun piirasvuokaan. Laita taikinan päälle leivinpaperi, ja kaada siihen pussillinen kuivaherneitä. Herneiden idea on siis pitää taikina muodossaan, muuten saattaa olla reunatonta ja pohjamuhkuraista piirakkaa. (Kun tämän ois miulle jo muutama vuosi sitten joku kertonut, niin ei ois tarvinnut ehkä ihan niin montaa lähes reunatonta ja julmetusti kupruilevaa piirakkaa syökästä... ;) )

Laita pohja uuniin ja anna olla noin 15 minuuttia. Tässä välissä ehtii hyvin tekemään täytteen.

Ota leivinpaperi ja herneet pois pohjan päältä(ja laita ne johonkin kippaan/pussiin seuraavaa käyttökertaa odottamaan).


Täyte:
3 appelsiinia
4 kanamunaa
3,5 dl tomusokeria
4 tl vanilijasokeria
1,5 dl vispikermaa


Raasta appelsiinien kuori, halkaise sen jälkeen kahtia ja puserra mehut ulos.

Vatkaa kanamunat ja sokerit vaahdoksi tiukaksi vaahdoksi kahdeksikko-säännön muistaen(eli siis vaahto on valmista, kun siihen saa valutettua kasin siten, että se pysyy siinä hetken).

Lisää joukkoon mehu ja kuoriraaste ja sevauta ne vaahson joukkoon.

Lisää kerma. Vahtkaa vielä hetki, jotta kermakin ehtii vähän kuohkeuttaa täytettä.

Kaada valmis täyte pohjan päälle. Varovasti kannattaa laittaa, sillä ainakin omat piirakkavuokani tulivat ääriään myöten(ja sitten yhtään liiottelematta) täyteen.

Laita piirakka uunin keskitasolle ja paistele noin 45 minuuttia, välillä tarkistaen, ettei piiras pala. Itsellä appelsiini innostui uunista, ja alkoi näyttää kovasti tummumisen merkkejä - laskin siis parinkymmenen minuutin jälkeen lämpöä 150 asteeseen, ja käänsin viimeisen 10 minuutin ajaksi uunin alalämmölle. En tosin ole varma, johtuiko tämä uunistamme vai mistä, mutta varovaisuus kannattaa sen kohdalla...

Anna piirakan jäähtyä kunnolla, mieluiten seuraavaan päivään. Maut pääsevät oikeuksiinsa parhaiten, kun piirakka on jääkaappikylmää.

Koristele halutessasi esimerkiksi kiiviviipaleilla ja tummalla suklaalla.

Vinkki! Piirakasta saat myös sitruunaisen vaihtamalla appelsiinit sitruunoihin. Lisää tällöin kuitenkin 1 tl vanilijasokeria täytteen määrään, koska sitruuna on melko kirpiää.. Lisäksi, jos suinkin omistat yleiskoneen, suosittelen periaatteessa tekemään täytteen siinä. Ei muuten, mutta tuo tomusokeri-kanamunavaahto on miellyttävämpi laittaa koneeseen hurisemaan, koska se ei synny ihan muutamassa sekunnissa...

Sitruunapiirakka puolestaan yllättää kirpeydellään, mutta on silti raikas.

Tupari-valmistujais-menu, osa 2: pizzat

Masaliisat käsiteltiinkin jo, joten jos nyt sitten olisi pizzaohjeiden vuoro. Pohjat ovat tehty Myllyn Parhaan sivuilta löydetyn pizzapohjan ohjeella.


Pesto-tomaatti-mozzarella-pizza

Pesto-tomaatti-mozzarella-pizza. Pahoittelut kuvan laadusta. Jos joku tietää, miten tänne saa lisättyä pystyssä olevia kuvia ilman, että kääntyvät vaakasuoriksi, niin infotkaahan, miten se tehdään. Mie en vain osaa... tämän kuvan vaihdan parempaan, mikäli keksin, miten saan ne pysymään oikein päin.

Pohja:
1,5 dl kädenlämpöistä vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
0,5 tl suolaa
2 rlk öljyä
n. 3 dl durumjauhoja

Mittaa kulhoon vesi ja liuota hiiva joukkoon.

Lisää nesteeseen suola ja öljy. Lisää jauhoja pikkuhiljaa, kunnes taikina irtoaa suosiolla kulhon reunoista.

Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen, ja anna pohjataikinan kohota täytteen teon ajan.


Täyte:
1,5 prk vihreää pestoa
tomaatteja mielen mukaan
1 prk valmiiksi viipaloitua mozzarellaa(voi käyttää myös sitä palloa)
100-150 g juustoraastetta
pippuria
pizzamaustetta tai oreganoa

Vuoraa kulhon päällä oleva sihvilä parilla talouspaperilla ja kaada pesto sihvilään, jotta ylimääräinen öljy valuu pois, eikä täten tee pizzasta vetistä.

Pese tomaatit ja viipaloi ne. Itse tein tämän kirsikka-/luumutomaateista, sillä ajattelin kokeilla helpottuuko pizzan leikkaaminen pieniin paloihin täten. (Helpottui, ei tarvinnut tahia leikkautumishaluttomien tomaattien kanssa oikiastaan yhtään.) Siirrä tomaatit hetkeksi talouspaperin päälle, jotta niistäkin lähtee ylimääräinen neste.

Levitä kohonnut taikina uunipellille voidellun leivinpaperin päälle.

Levitä valunut pesto pohjan päälle tasaisesti.

Lisää tomaatit tasaisesti pohjan päälle, levitä juustoraaste ja laita mozzarellaviipaleet sen jälkeen tasaisesti pizzaan.

Pöyräytä vielä muutama kierros pippurimyllystä ja pizzamaustetta/oreganoa pizzan päälle.

Paista uunin keskitasossa 12-15 minuuttia.



Tex mex -pizza, tai ainakin meksikolaisia vaikutteita ottanut pizza

Tex mex -pizza. Pahoittelut, ettei parempaa kuvaa ole saatavilla.

Pohja:

1 annos pohjataikinaa

Levitä kohonnut taikina uunipellille voidellun leivinpaperin päälle.


Täyte:
1 prk mieleisesti vahvuista salsaa
0,5 dl ketsuppia
350-400 g jauhelihaa
tacomaustetta
1 keltainen paprika
1 punasipuli
1-2 tomaattia
150-200 g juustoraastetta
chilijauhetta
oreganoa

Ruskista jauheliha. Pilko sipuli ja heitä hetkeksi pannulle jauhelihan kanssa pehmenemään. Lisää tacomaustetta mielesi mukaan.

Silppua paprika ja tomaatit.

Levitä salsa ja ketsuppi pizzapohjan päälle. Ripottele joukkoon vähän chilijauhetta.

Lisää sen jälkeen pohjan päälle jauheliha-sipuli-seos, paprika ja tomaatit. 

Levitä juustoraaste pizzan päälle, lisaa vielä oreganoa ja paista uunin keskitasossa noin 12-15 minuuttia.


Vinkki! Mikäli pizzasta haluaa tarjolle pienehköjä paloja, se kannattaa leikata sen ollessa vielä lämmin. Täten juustokin saattaa suostua yhteistyöhön. :P


Sitruuna- ja appelsiinipiirakoiden ohjeet tulevat todennäköisesti vielä tämän päivän aikana, mutta nyt muihin puuhiin. :)

Tupari-valmistujais-menu, osa 1: masaliisa

Tuparit tosiaan pidettiin viikonloppuna, ja samalla juhlittiin vähäsen myös miun ammattiin valmistumista. Jotain erilaista teki mieli tehdä, ja mielessä vilkkuivat niin juusto- kuin voileipäkakutkin, salaatit ja pasteijat... lista on melko pitkä. Tässä tapauksessa hinta kuitenkin ratkaisi, sillä ei myö nyt mitään kroisoksia kuitenkaan olla. Se taas tarkoittaa sitä, ettei tarjoamisiin viittinyt laittaa ihan älyttömiä summia, ja laskut olisivat nousseet kohtalaisiksi, jos juusto- ja voileipäkakkujakin olisi alkanut 30 hengelle vääntämään. Edullisuus siis ratkaisi, mutta mausta ei siltikään tingitty. Ja taisivathan ne leipomukset upota vieraille, kun ottaa huomioon, että jääkaappiin jäi dagen efteriä varten pienet palat molempia piirakoita, kaksi masaliisapalaa ja yksi pizzapala. Oli kiva kuulla, että leipomukset olivat onnistuneet. :)

Tupari-/valmistujaispippalotarjottavat

Ja tarkennukseksi tähän väliin: en mie yksin näitä tehnyt, kyllä se keittiössä hääriminen aikalailla tasajaoksi H:n kanssa meni.

Mutta tosiaan, päädyimme sitten tekemään sitruuna- ja appelsiinipiirakat, pesto-mozzarella-tomaatti- ja tex mex -pizzaa sekä masaliisoja. Sano kuka mitä hyvänsä, miulle ne on masaliisoja, jolleivät sitten ole väriltään vaaleita. Sitten niitä voi miun puolesta nimittää mokkapaloiksikin. ;)

Masaliisan koristeluun käytin viime kesänä synttärilahjan osana saamiani strösseleitä. Ovat sellaisesta paketista, jossa on neljää erilaista "strösseliä", käytännössä siis erilaisia koristeita.

Vaahtokarkeilla tuunattu masaliisa(eli mokkapalat)

Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
3,5 dl sokeria
2 tl soodaa
2 tl vanilijasokeria
2 dl rypsiöljyvalmistetta
4,5 rkl van Houte -kaakaojauhetta
1 dl vettä
1 dl vahvaa kahvia
2 kananmunaa
9 Väiski-vaahtokarkkia
2 riviä Bumbergin tummaa suklaata

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Laita kahvi tippumaan. Itse laitoin keittimeen vettä kahdelle kupilliselle, mutta kahviporoja mittasin tuplamäärän.

Mittaa jauhot, sokeri, sooda ja vanilijasokeri kulhoon ja sekoita. Leikkaa sen jälkeen vaahtokarkit haluamasi kokoisiksi paloiksi terävällä, jauhotetulla puukolla. Vaahtis tarttuu aikalailla tehokkaasti puukkoon kiinni, joten jauhotus on ihan paikoillaan. Pilko samaan syssyyn suklaa pieniksi paloiksi.

Lisää vaahtokarkit ja suklaa kuivien aineiden joukkoon ja sekoita hyvin.

Sulata rypsiöljyvalmiste kattilassa, ja lisää sinne kaakaojauhe sihtaamalla, jottei kaakao jää klönttiseksi.

Lisää jauhoseoksen joukkoon kahvi ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Lisää sen jälkeen voi-kaakao-seos taikinaan. Sekoita.

Kananmunat taikinan joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada voidellun leivinpaperin päällä uunipellille. Paista uunin keskitasossa suunnilleen 20 minuuttia.

Testaa pohjan kypsyys tökköömällä hammastikku leivoksen keskelle: jos tikkuun ei tartu taikinaa, se on paistunut kunnolla. Kannattaa kuitenkin katsoa, ettei tökkää sitä suoraan vaahtokarkkiin, koska ne olivat ainakin miulla vielä uunista ottaessa jokseenkin kokonaisen oloisia. Ei kyllä olleet kauaa, ilmeisesti sulivat uunistaoton jälkeen. Metkaa.

Anna jähtyä kunnolla, jotta päällinen ei sula.

Päällinen:
n. 6,5 dl tomusokeria
12 rkl vahvaa kylmää kahvia
8 rkl rypsiöljyvalmistetta
2,5 rkl van Houtenia
4 tl vanilijasokeria

Sihtaa tomusokeri ja kaakaojauho kulhoon ja lisää joukkoon vanilijasokeri. Sekoittele varovasti sekaisin.

Lisää kahvi ja sekoita niin, että se on tasaista töhnää.

Sulata rypsiöljyvalmiste ja lisää se töhnään.

Kun seos on sileää, lisää se pohjan päälle. Tämä kannattaa tehdä pohjan vielä ollessa uunipellillä, sillä taikina on innokas näkemään, mitä pohjan reunojen ulkopuolella on... tällä tavoin ei siis sotke koko keittiötä. ;)

Anna päällisen jähmettyä kunnolla, niin se ei sotke koko maailmaa - tai ainakaan koko kämppää. 

Huom! Voit myös käyttää juoksevan rypsiöljyvalmisteen tilalla margariinia. Itse päädyimme käyttämään tuota, koska se oli laktoositonta, eli kaikki pystyivät syömään leipomuksia.

Nyt taidan kömpiä sohvalle vielä hetkeksi, vaikka jo vähän väsyttäisikin. Jos nimittäin nyt menen nukkumaan, herään kuudelta aamulla, ja se ei ole kivaa. En vaan oo aamuvirkku, vaan illan torkku. :) Muita selostuksia tuparileipomuksista siis todennäköisesti huomenissa.

Sisustamista tee-se-itse -projektein

En tiedä muista, mutta itse ainakin haluan aina uuteen kotiin jotain uutta. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että pakolla pitäisi jotain hankkia, vaan usein uudessa kodissa huomaa tarvitsevansa jotain uutta, syystä tai toisesta. Nyt ensimmäiseen yhteiseen kotiimme hankeimme muun muassa uuden maton sekä parvekepenkin, jonka maalasimme itse. Samalla sai vanha parvekepöytänikin vihdoinkin uuden pinnan - johan se oli sitä kaksi kesää odotellutkin.

Pöydän takapuoli ennen maalausta.

Pöydästä oleva kuva ennen maalausta on otettu sen takapuolelta, jossa pinnan vauriot eivät juurikaan näy. Päältä pöydän maalipinta oli kuitenkin jo lohkeillut, halkeillut ja kulunut, joten hiomista ilmeisesti riitti melkoisesti...

Pöytä hiomisen jälkeen

Hiomisen hoiti H. ja kaiketi hyvä niin, sillä kuunnellessani selitystä työnkulusta voisin veikata, ettei miun hermot olisi välttämättä kestäneet. Pöytä hiottiin koneella, jos sen käsin olisi joutunut tekemään, olisi mennyt ikä ja terveys, sillä jo koneen avulla hiottuna urakka oli ilmeisesti mitä "helpoin".

Uuden pinnan saanut pöytä parvekkeella.

Pöytä ja penkki saatiin siis valmiiksi juuri sopivasti tupareihin. Toisin sanoen ne siis siirrettiin parvekkeelle noin kaksi tuntia ennen ensimmäistä vierasta.

Penkki maalauksen jälkeen. Oli alunperin hiottua, käsittelemätöntä mäntyä.

Lisäksi parvekkeelle hankittiin muutamia sisustusjuttuja, eli yllä olevassa kuvassa näkyvä tuikkulyhtyteline ja pöydänpäällä olevat kynttiläkipot. Jostain syystä tekee mieli alkaa laulaa Muumien tunnaria aina, kun parvekkeelle astuu, sillä maali muistuttaa mielestäni melkoisesti muumitalon väriä. Mutta ainakin se piristää mukavasti vuokra-asuntomme parveketta. :)


Eivät nämä tee-se-itse -projektit vielä tähän loppuneet.

Koetimme saada makuuhuoneeseemme ripauksen ylellisyyttä erilaisilla sisustusratkaisuilla. Yöpöydät saattavat kyllä saada vielä jossakin kohtaa uuden maalipinnan molemmat, mutta nyt on hetkeksi maalaamiset maalattu.

Ennen parvekekalusteita petsasimme makuuhuoneen seinällä olevan peilin kehykset uuteen uskoon. Ja kuka muka sanoi, että Ikean huonekalut ovat persoonattomia? Voivat toki valmiina ehkä ollakin, mutta pienen tuunauksen jälkeen epäilen vahvasti, osaisiko kukaan sanoa, että parvekkeen pöytä on ostettu Ikeasta 20 eurolla ja peili kuudella eurolla...

Sohvan kehitimme miun vanhasta sängystäni. Ikan tyynyillä tuunattuna siitä tuli ihan kiva, eikä yhden yövieraan takia tarvitse enää hakea alhaalta patjaakaan. Kaiutintelineet sijoitimme sohvan molemmin puolin äänentoistollisista syistä.

Petsin tummentavan vaikutuksen sai kokea myös itse rakennetut kaiutintelineet. Telineet oli jostain pakko saada, sillä kotiteatterin takakaiuttimet eivät kuuluneet oikein ollessaan lattialla... Valmiiden telineiden hintoja kauhisteltuamme päädyin soittamaan isälleni, joka toi kyläillessään mukanaan tarvittavat puuosat. Nyt on sitten jämäkät telineet, joiden ulkonäön saimme kaiken muun hyvän lisäksi itse päättää. :)

Kuva on vähän epätarkka, mutta ei anneta sen häiritä. :) Ruukkuihin askartelin tunnistetikut itse, jotta tietää sitten, missä ruukussa kasvaa mitäkin. Vaikka Kokki-padastani lohkesikin pala, sitä ei onneksi tarivnnut heittää pois, vaikkei sillä enää ruokaa voikaan tehdä - se sai uuden elämän yrttiruukkuna!

Näiden projektien lisäksi istuttelin vielä yrttejä kasvamaan, jotta kesällä saisi sitten maustella taas ruokia ihan tuoreilla basilikalla, oreganolla, tillillä, rosmariinilla, kiinalaisella ruohosipulilla ja tavallisella ruohosipulilla - ja itse kasvatettuna niistä tulee paljon halvempia kuin kaupasta ostamalla. Lisäksi laitoin lehtisalaatin myös kasvamaan, sillä kuumana kesäpäivänä salaatti on se paras ruoka(ja kyllä, tämän sanoo ihminen, jota ei vielä pari vuotta sitten saanut salaattia vapaaehtoisesti syömään).

Sepä taisikin olla kaikki sisustamisesta tällä erää. Näiden projektien jälkeen olikin sitten hyvä alkaa leipoa tupareita varten. Tarjoilimme vieraille paitsi boolia, myös pesto-tomaatti-mozzarella- sekä tex mex -pizzaa, appelsiini- ja sitruunapiirakkaa sekä masaliisoja. Mutta niistä sitten lisää tuonnempana. :)

Muuttorumba ja muita tekosyitä

On tässä tullut muutettua, joten on aika jäänyt vähäiseksi tämän päivittämiseen. Tosin, kuten aiemmin on jo voinut huomata, on päivittely jäänyt muutenkin hitaammanlaiseksi, joten ehkä muuttoakaan ei ole hyvä käyttää syynä. Laiskuushan se on, mikä on "estänyt" päivittelemästä.

Yhtä kaikki, muutto tosiaan tapahtui H:n kanssa samaan asuntoon. On ollut kertakaikkisen ihanaa, kun ei ole tarvinnut juosta edes takaisin kahden asunnon väliä...

Uutta ja ihanaa, tuparilahjaksi saamaamme yleiskonettamme käyttäen tein sitten sämpylöitä. Teki mieli kokeilla jotain uutta, ja avuksi otinkin siis netin ihmeellisen maailman. Sämpylätaikinan pohjana käytin Myllyn Parhaan sivuilta löytynyttä puurosämpylöiden ohjetta, mutta koska mie oon mie, niin enhän malttanut millään pysytellä taaskaan ohjeessa, vaan lisäilin ohjeeseen vähän tätä ja vähän tuota.

Leivästä ei tullut mikään paksukainen, mutta hyvää se siitä huolimatta oli.

Puurosämpylät

Puuro:
5,5 dl vettä
2 dl neljän viljan puurohiutaleita
0,5 dl pellavansiemenrouhetta
suolaa
sokeria

Mittaa vesi kattilaan, ja kun se kiehuu heitä perään puurohiutaleet.

Lisää joukkoon pellavansiemenrouhe. Anna kypsyä paketin ohjeiden mukaisesti, ja lisää vettä, jos puuro alkaa näyttää turhan paksulta(liisteriltä se minun näytti ennen kuin lisäsin vettä).

Lisää suola ja sokeri. anna jäähtyä.

Toki tässä voi käyttää puuron jämiäkin, kuten Myllyn Parhaan reseptissä kehoitetaan. Itse en vain ole ottanut tavaksi syödä puuroa aamuisin, joten sen vuoksi jouduin tekemään sen erikseen.

Sämpylät:
4 dl puuroa
3 dl kuumaa vettä
1 pss kuivahiivaa
4 dl sämpyläjauhoja
0,5-1 dl aurongonkukansiemeniä

Mittaa puurosta 4 dl(itsellä jäi noin desi ylimääräistä tuosta tekemästäni puuroannoksesta) ja lisää joukkoon vesi. Sekoita tasaiseksi.

Mikäli käytät yleiskonetta, siirrä puuro koneeseen tässä vaiheessa. Toki tämän voi tehdä myös käsin.

Mittää kaksi desiä jauhoja ja lisää sinne kuivahiiva. Sekoita hyvin, jonka jälkeen lisää jauhot puuron kaveriksi kulhoon. Sekoita.

Lisää vielä loput kaksi desiä jauhoja ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää 0,5-0,75 desiä auringonkukansiemeniä taikinaan ja sekoita. Taikina jäi itselläni ainakin hyvin höllyväksi, mutta se ei haittaa.

Kohota liinan alla noin 20 minuuttia, ja kippaa se sen jälkeen kevyesti jauhotetun leivinpaperin päälle reunalliselle uunipellille. ripottele pinnalle loput auringonkukansiemenet ja annan kohota reilu puoli tuntia liinan alla.

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja paista leipää uunin keskitasolla noin kymmenen minuuttia.Leipä jäi itselläni ainakin aika pehmeäksi vielä uunituksenkin jälkeen, mutta kun sen antoi olla pellillä jäähtymässä, sitä saikin sitten jo helposti leikattua(ja syötyä...).

Ja sitten ei muuta kuin sohvalle nautiskelemaan ja katselemaan Babar-sarjaa. Alkoi sopivasti lapsettaa tänään, joten mikä olisikaan parempi yhdistelmä piirrettyihin kuin lämmin, itse tehty leipä ja lasia maitoa tai kylmää kaakaota. :)

Yrttejäkin pitäisi istutella, ja sisustamisintoisena suunnetella niille mukava paikka parvekkeelle kesäksi. Vaan siitä sitten lisää joskus toiste.

Pesto"muffinit"

Tyttöjen iltaan piti kehitellä jotain kivaa, ja koska H. ei ole mikään älytön peston ystävä(syö muttei niin suurissa määrin kuin mie ;) ), päädyin näihin pestomuffinseihin. Olivat älyttömät helpot ja kohtuullisen nopeat tehdä, ja maistuivat hyviltä.Valitettavasti näistä ei tullut otettua kuvaa, mutta pitää muistaa seuraavaksi ottaa ja lisäillä se sitten tänne, kun näitä tekee. :)

Pesto"muffinit":
iso lehtitaikinalevy
prk punaista pestoa
prk vihreää pestoa
pkt fetaa(sellainen kuution mallinen paketti, jossa feta on siis yhtenä klönttinä)
jauhoja kaulintaan
muffinivuokia


Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.

Pilko feta pienen pieneksi silpuksi.

Kauli sulaneesta lehtitaikinalevystä niin iso kuin saat ja leikkaa se keskeltä kahtia. Siirrä toinen puoli hetkeksi syrjään.

Levitä noin puolet toisesta pestopurkista taikinan päälle, lisää tarvittaessa(riippuu niin kovin siitä, kuinka paljon sitä sinne haluaa). Ripottele päälle puolet fetajuustosilpusta.

Laita uunipellin päälle valmiiksi 15 paperista muffinivuokaa. Halutessasi voit toki käyttää ei-kertakäyttöisiäkin muffinivuokia.

Kääri taikina rullalle ja leikkaa siitä noin 1,5-2 sentin levyisiä siivuja. Yhdestä puoliskosta tulee 10-15 muffinia, riippuen siitä, kuinka isoksi taikinan on kaulinut.

Laita siivut muffinivuokiin, ja paista uunin keskitasolla  10-15 minuuttia.

Toista sama toiselle taikinanpuoliskolle, tällä kertaa eri pestolla.

Anna jäähtyä hetken ennen tarjolua, niin maut pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Ja sitten ei muuta kuin herkuttelemaan. :)

Jauhelihakeitto

Pankkitiliä vilkuillessa tuli mieleen, ettei ehkä olisi pahaksi jos vähän koettaisi nyt pihistellä, kun on eräs reissukin ensi kuun alussa tiedossa. Lisäksi olen viime aikoina herännyt huomaamaan, että osaan kyllä tehdä niin sanottuja ei-niin-perus-ruokia, mutta esimerkiksi juuri jauhelihakeittoa en ole koskaan ennen tehnyt itse. Kai sitä jotenkin omilleen muuttaessa ajatteli, että nyt kokeilen ja teen sellaisiakin ruokia, joita kotona ei pahemmin harrastettu - ja vaihe jäi päälle. Nyt kuitenkin teimme jauhelihakeiton, ja täytyy todeta, että sen täytyy kyllä lisätä (kuvitteelliseen) luetteloon nimeltä "näitä tehdään jatkossakin".

Keiton tekoon käytin 3 litran kattilaa, ja siitä riittää kahdelle kahdeksi päiväksi. Riittää siis neljälle, eikä annosten tarvitse olla mitään pieniä piiperryksiä.
 

Jauhelihakeitto:
400g jauhelihaa
paketti keittojuureksia
1 punasipuli ja 1 keltasipuli(voi laittaa myös molemmat sipulit samaa lajia halutessaan)
8 keskikokoista perunaa
kasvisliemikuutio
noin 1,5 l vettä
1 rkl voita(tai rypsiöljyvalmistetta tms.) paistamiseen
n. 10 kpl kokonaisia maustepippureita
suolaa maun mukaan
1/4 tl kanelia
1 tl siirappia
1 tl paprikajauhetta
(1 tl thai sweet chili -kastiketta)
(1-2 rkl aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa)


Silppua sipulit pieniksi paloiksi. Laita paistinpannuun voi ja heitä sipulit kuullottumaan(pehmentää makua kun ei heitä suoraan keiton joukkoon, ja voista tulee mukavasti makua).

Laita vesi kiehumaan, ja heitä joukkoon kasvisliemikuutio ja mausteet(ja thai sweet chili -kastike).

Pilko keittojuurekset. Kun vesi kiehuu, lisää joukkoon tässä vaiheessa jo kuullottuneet sipulit ja keittojuurekset.

Kuori ja lohko perunat, jonka jälkeen lisää ne muiden aineiden seuraksi kattilaan. Tässä kohtaa on hyvä varmistaa, että vesimäärä on sopiva: perunoiden tulee peittyä veteen juuri ja juuri.

Paista jauheliha. Lisää halutessasi joukkoon tuorejuusto ja anna sulaa pannulla. Lisää jauheliha keiton joukkoon, ja sekoita.

Anna keiton kypsyä rauhassa(levy 3-4[asteikko 1-6]) siihen saakka, kun perunat ovat kypsiä, eli noin puoli tuntia. Sekoita välillä.

Tarkasta maku ja perunoiden kypsyys. Jos kaikki on kunnossa, ei muuta kuin keitto tarjolle ja syöjät pöytään. :)

Helpot nachot

On taas "hetki" mennyt, enkä lähde sen kummempia siitä selittämään: mennyttä mikä mennyttä, jos nyt yrittäisin olla vähän aktiivisempi taas...

Uuden vuoden aattona istuskelimme ystäväporukalla iltaa odotellen keskiyötä ja höpisten kaikenlaista. Eräs totesi tehneensä nachoja ruoaksi, ja siinä kohtaa kielelle herahti vesi. Oli pakko sen jälkeen vähän tutkiskella asiaa, ja lopulta päädyimme muutaman päivän vuoden vaihteen jälkeen tekemään omanlaisiamme nachoja... ja vaikka itse sanonkin: hyvää oli.

Nachoja cheddar-kastikkeen ja kanan liekkisiipien kanssa. Toimiva ruoka vaikkapa "dagen efteriä" ajatellen. ;) 

Nachovuoka: 
n. 450g nachoja
1-2 punasipulia
2-3 tomaattia
1 (punainen) paprika
purkki haluamasi vahvuista salsaa

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Ota uunivuoka ja voitele se kevyesti, etteivät nachot tarttuisi siihen kiinni. Lado vuoan pohjalle mieleisesi kerros nachoja(määrä riippuu ihan vuoan mallista ja koosta: itse tein noin 20cm halkaisijaltaan olevaan pyöreään vuokaan, mutta se osoittautui vähän naftiksi, seuraavaksi laitan annoksen laakeampaan vuokaan).

Ripottele päälle tomaattiasipulia, salsaa, ja paprikaa.

Lisää toinen kerros nachoja, ja toista ainesten vuokaan lappaminen niin kauan kuin niitä riittää. Nachot päälimmäisiksi ja ei muuta kuin vuoka uuniin 10-15 minuutiksi.  

Cheddar-kastike
2,5 dl ruokakermaa
1 pkt(200g) cheddar-juustoviipaleita
(ripaus pippuria)

Kuumenna kerma, älä kuitenkaan kiehuta.

Lisää joukkoon juustoviipaleet, ja sekoita kastike sileäksi.

Lisää halutessasi pippuri ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.


Sitten ei muuta kuin nachot pois uunista ja nauttimaan. Mitään siistiä tämän syöminen ei ainakaan tässä taloudessa ollut, joten onneksi nachoja jäi pussista sen verran jäljelle, että syömistä auttamaan voi ottaa muutaman ei-pehmenneen nacholastun. Annoksen päälle kun vielä lisää oman mielensä mukaan juustokastiketta, niin nautinto on valmis.  

HUOM! Voit halutessasi laittaa myös juustokastikkeen mukaan nachovuokaan. Meillä laitettiin erilleen, koska poikaystäväni H. ei ollut varma pitääkö kastikkeesta(piti hänkin sitten lopulta). Voit myös lisätä vuokaan jauhelihaa(lisää silloin myös tacomausteseos) tai broilerin jauhelihaa(fajitamausteseos). Myö päätimme syyä annoksen kanan liekkisiipien kanssa, vaan oli miun makuun ehkä vähän turhankin mausteista. Ehkäpä ensi kerralla kokeillaan sitten niitä hunajasiipiä, josko ei suu polttelisi ihan niin paljon. :)