Elizabeth Gilbertin "Eat, pray, love" (Seven, 2010) kuitenkin imaisi mukaansa samantien. Eka osa ainakin. Toisen kanssa mulla on ollut vähän vaikeuksia, kolmanteen en oo vielä päässyt. (Kirja siis koostuu kolmesta eri osasta: Italia, Intia ja Indonesia.)
 |
| Ensimmäinen osa vie mennessään, sen suorastaan ahmii läpi. |
Mutta miten voisi vastustaa ahmimasta kirjaa, jonka sivuilta saa lukea muun muassa tällaista:
"Ensimmäinen ateria, jonka söin Roomassa ei ollut mitenkään kummoinen. Ihan vain kotitekoista pastaa (spaghetti carbonaraa), jonka kylkeen tilasin ruskistettua pinaattia ja valkosipulia. - - - Lisäksi söin myös artisokan, ihan vain kokeen vuoksi; roomalaiset ovat hirvittävän ylpeitä artisokastaan. Lisäksi tarjoilija toi minulle maksutta yllätysbonuslisäkkeen - annoksen paistettuja parsakaalin nuppuja, joiden keskellä oli nokare pehmeää juustoa. - - - Spagetin jälkeen kokeilin vasikkaa. Ai niin, join myös pullollisen talon punaviiniä, ihan yksin. Ja söin lämmintä leipää oliiviöljyllä ja suolalla. Jälkiruuaksi otin tiramisua." (Gilbert 2010, 48-49.)
"Voi
pyhä jysäys! Ohutta, taikinaista, vahvaa, sitkeää, suloisen herkullisen
suolaista paratiisipizzaa. Päällä on makeaa tomaattikastiketta, joka
kuohuu poreilevana ja kermaisena ja sulattaa tuorean
puhvelinmaitomozzarellan, ja keskellä lepää yksi basilikan oksa, joka
ottaa haltuun koko hoidon, niin että kokonaisuus aivan säteilee
yrttimäisyyttään - - -." (Gilbert 2010, 181.)
Mutta tämän kannattaa lukea, mikäli kestää sen herkullisen kuvailun, jolla kirjan Italia-osiossa puhutaan ruoasta. ^_^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti