Juurettomia ruisleipiä

Olen jo pidempään miettinyt, että ruisleivän kokeileminen voisi olla aika jees. Jokin aika sitten sain vihdoin aikaiseksi alkaa etsiä sopivaa ohjetta, mutta sitten se iski tajuntaan; vai että ruisleivän teko olisikin monen päivän urakka, kun juurta pitäisi teotella... Ei ole minun juttuni odotella ei. Lisägooglailu johti lopulta Lahoa rautaa -blogiin, josta bongasin juurettoman ruisleivän ohjeen. Vielä jokunen viikko piti asiaa kypsytellä, kunnes tänään...

Itsetehtyä ruisleipää!

... sain aikaiseksi tehdä taikinan, jonka jälkeen luonnollisesti piti sitten leipoakin.

Koska multa oli jotenkin mennyt ohjeen tunnin kohotusaika ohi, ehti H. töistä kotiin ennen kuin taikina oli leivontavalmista. Vaan eipä haitannut, koska kun ohjeesta riitti kahteen (isoon!) reikäleipään, käärittiin kumpikin hihamme ylös, ja lopputuloksena oli kaksi vähän erinäköistä leipää:

Minun versioni oli ohuempi, ja siten myös halkaisijaltaan isompi...

... kun taas H:n leivästä tuli muhkeampi ja tasaisempi.

      
Ohjeen löydät siis täältä. Sen verran sitä muutin, että vaihdoin kuivahiivan tuorehiivaan ja paistoaika lyhennettiin noin 20-30 minuuttiin, koska leipä tuntui olevan sillon jo ihan valmista.

Oli kyllä tosi simppeli homma, varsinkin, kun yleiskoneella vaivatahurautti taikinan vielä supernopsasti. Tosin nämä ei nyt ihan satasella onnistunut - maku kyllä oli ihan ruisleipäinen, mutta koostumus olisi voinut olla kuohkeampi. Liekö olisi auttanut, jos olisin kuitenkin jättänyt taikinan löysemmäksi (tarttui tosin nyt jo tehokkaasti kiinni kaikkeen mahdolliseen) tai leivät vielä kohoamaan hetkeksi ennen paistamista, vaivannut taikinan käsin tai käyttänyt sitä ohjeen mainitsemaa kuivahiivaa - pitääpä koettaa ensi kerralla.

Koska seuraava kertahan tulee, se on ihan varma, kyllä nämä sen verran makoisia olivat - ja mikä tuoksu uunista tulvahti!