Kun Lindströmin pihvejä alkaa tehdä mieli, niin niitähän on sitten pakko saada. Ainoa vain, että kun on aikaa miettiä jos sun jonkinlaisia, käy joskus niinkin, että mielikuvitus alkaa pulputa villisti. Ensin mietitään, miltä mahtaisi maistua, jos pihveihin lisäisi fetaa. Ja basilikaa. Entä, jos vaihtaisikin naudan jauhelihan kananpojan jauhelihaksi...
Hyvää tuli, ja pieni vihjaus pihvien esikuvaan säilyi, vaikken kyllä toisaalta näitä hyvällä omalla tunnolla voi Lindströmin pihveiksi ilman hipsukoita sanoa.
Feta-punajuuripihvit kanasta
400 g kananpojan jauhelihaa
200 g fetaa (sellainen tetrassa myytävä tai muu vastaava pehmeä feta)
3-4 dl etikkapunajuurisuikaleita
tuoretta basilikaa
pippuria
suolaa
(valkosipulijauhetta)
extra virgine -oliiviöljyä
Sekoita fetan joukkoon sopivasti basilikaa - itse laitoin noin kourallisen. Lisää mausteet, mutta ole tässä vaiheessa vielä varovainen suolan kanssa.
Valuta punajuurista neste ja pilko suikaleet pienemmiksi. (Niitä ei ole pakko pilkkoa, mutta itse tykkään, että punajuuri saa levitä taikinaan kunnolla.) Sekoita feta-massan joukkoon.
Lisää pieni loraus oliiviöljyä, ja sekoita. Maista taikinaa; jos se kaipaa enemmän mausteita, lisää niitä.
Sekoita jauheliha muun takinamassan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Jos massa tuntuu liian kuivalta, lisää oliiviöljyä pienin lorauksin kunnes taikinamassa on sopivan löysää.
Muotoile massasta mieleisesi muotoisia ja kokoisia pihvejä (itse tein yhdeksän isoa, mutta littanaa pihviä).
Paista uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia. Paistoajassa on kuitenkin huomioitava pihvien paksuus ja koko - pienet ja littanat kysyvät nopeammin kuin isot ja paksut.
Tarjoa esimerkiksi bataatti-peruna-porkkana-muusin kanssa.
lauantai 27. elokuuta 2016
keskiviikko 20. tammikuuta 2016
Juurettomia ruisleipiä
Olen jo pidempään miettinyt, että ruisleivän kokeileminen voisi olla aika jees. Jokin aika sitten sain vihdoin aikaiseksi alkaa etsiä sopivaa ohjetta, mutta sitten se iski tajuntaan; vai että ruisleivän teko olisikin monen päivän urakka, kun juurta pitäisi teotella... Ei ole minun juttuni odotella ei. Lisägooglailu johti lopulta Lahoa rautaa -blogiin, josta bongasin juurettoman ruisleivän ohjeen. Vielä jokunen viikko piti asiaa kypsytellä, kunnes tänään...
... sain aikaiseksi tehdä taikinan, jonka jälkeen luonnollisesti piti sitten leipoakin.
Koska multa oli jotenkin mennyt ohjeen tunnin kohotusaika ohi, ehti H. töistä kotiin ennen kuin taikina oli leivontavalmista. Vaan eipä haitannut, koska kun ohjeesta riitti kahteen (isoon!) reikäleipään, käärittiin kumpikin hihamme ylös, ja lopputuloksena oli kaksi vähän erinäköistä leipää:
Ohjeen löydät siis täältä. Sen verran sitä muutin, että vaihdoin kuivahiivan tuorehiivaan ja paistoaika lyhennettiin noin 20-30 minuuttiin, koska leipä tuntui olevan sillon jo ihan valmista.
Oli kyllä tosi simppeli homma, varsinkin, kun yleiskoneella vaivatahurautti taikinan vielä supernopsasti. Tosin nämä ei nyt ihan satasella onnistunut - maku kyllä oli ihan ruisleipäinen, mutta koostumus olisi voinut olla kuohkeampi. Liekö olisi auttanut, jos olisin kuitenkin jättänyt taikinan löysemmäksi (tarttui tosin nyt jo tehokkaasti kiinni kaikkeen mahdolliseen) tai leivät vielä kohoamaan hetkeksi ennen paistamista, vaivannut taikinan käsin tai käyttänyt sitä ohjeen mainitsemaa kuivahiivaa - pitääpä koettaa ensi kerralla.
Koska seuraava kertahan tulee, se on ihan varma, kyllä nämä sen verran makoisia olivat - ja mikä tuoksu uunista tulvahti!
 |
| Itsetehtyä ruisleipää! |
... sain aikaiseksi tehdä taikinan, jonka jälkeen luonnollisesti piti sitten leipoakin.
Koska multa oli jotenkin mennyt ohjeen tunnin kohotusaika ohi, ehti H. töistä kotiin ennen kuin taikina oli leivontavalmista. Vaan eipä haitannut, koska kun ohjeesta riitti kahteen (isoon!) reikäleipään, käärittiin kumpikin hihamme ylös, ja lopputuloksena oli kaksi vähän erinäköistä leipää:
 |
| Minun versioni oli ohuempi, ja siten myös halkaisijaltaan isompi... |
 |
| ... kun taas H:n leivästä tuli muhkeampi ja tasaisempi. |
Ohjeen löydät siis täältä. Sen verran sitä muutin, että vaihdoin kuivahiivan tuorehiivaan ja paistoaika lyhennettiin noin 20-30 minuuttiin, koska leipä tuntui olevan sillon jo ihan valmista.
Oli kyllä tosi simppeli homma, varsinkin, kun yleiskoneella vaivatahurautti taikinan vielä supernopsasti. Tosin nämä ei nyt ihan satasella onnistunut - maku kyllä oli ihan ruisleipäinen, mutta koostumus olisi voinut olla kuohkeampi. Liekö olisi auttanut, jos olisin kuitenkin jättänyt taikinan löysemmäksi (tarttui tosin nyt jo tehokkaasti kiinni kaikkeen mahdolliseen) tai leivät vielä kohoamaan hetkeksi ennen paistamista, vaivannut taikinan käsin tai käyttänyt sitä ohjeen mainitsemaa kuivahiivaa - pitääpä koettaa ensi kerralla.
Koska seuraava kertahan tulee, se on ihan varma, kyllä nämä sen verran makoisia olivat - ja mikä tuoksu uunista tulvahti!
tiistai 12. tammikuuta 2016
Vaahtokarkkikaakaon lämmössä
Tänään on ollut lämpötilallisesti ihan lämmin päivä (vain -12, plus miinus pari astetta), mutta kun tuuli illansuussa yltyi, niin lämpötila tuntuu nyt tuplasti kylmemmältä. Mut ei se mitään, sit voi keittää herkkukaakaoa, joka lämmittää mukavasti.
Vaahtokarkkikaakao
Mukillinen maitoa
Kaakaojauhetta
Vaahtokarkkeja
Lämmitä maito kattilassa, lisää kaakaojauhe, sekoita hyvin ja lisää muutama vaahtokarkki kattilaan.
Kun kaakao on lämmennyt riittävästi, kaada se mukiin ja laita mukiin vielä muutama vaahtokarkki.
Parasta nautittuna lämpimän torkkupeiton alle sohvannurkkaan käpertyneenä.
 |
| Kupillinen lämmintä kaakaota tuulen ulvoessa nurkissa on parhautta! |
Vaahtokarkkikaakao
Mukillinen maitoa
Kaakaojauhetta
Vaahtokarkkeja
Lämmitä maito kattilassa, lisää kaakaojauhe, sekoita hyvin ja lisää muutama vaahtokarkki kattilaan.
Kun kaakao on lämmennyt riittävästi, kaada se mukiin ja laita mukiin vielä muutama vaahtokarkki.
Parasta nautittuna lämpimän torkkupeiton alle sohvannurkkaan käpertyneenä.
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
Uunikurpitsaa kanan kera
Tutustuimme myskikurpitsaan jo viime vuonna, ja ihastuttiin heti sen pehmeän makeaan makuun. Pelkkä sosekeitto - niin herkullista kun se onkin - alkoi kuitenkin jossain vaiheessa kaivata vaihtoehtoa. Niinpä syntyi uunissa valmistettava kana-kurpitsavuoka. Täydellinen viileillä keleillä ja talvipakkasilla nautittuna. Mikään supernopea kamat-suoraan-kaupasta-uuniin-ruoka tämä ei ole, jos haluaa marinoida kanan itse, mutta toki sen voi ohittaa pintamaustamalla tai ostamalla valmiiksi marinoitua kanaa.
Uunikurpitsaa kanan kera
Kanan marinadi
noin 1-1,5 dl omenasiideriä
2-3 rkl oliiviöljyä
(savu)paprikajauhetta
suolaa
pippuria
kuivattua salviaa
kuivattua rosmariinia
ripaus chiliä
ripaus mango-currya
pippurisekoitusta
rkl hunajaa
Sekoita mausteet ja nesteet keskenään varovasti; lisää ensin vähän ja maistele, miltä maistuu. Lisäile aineksia, kunnes maku on mieleinen.
Kasta jokainen kanapala marinadissa ja laita kulhoon. Kaada loppu marinadi kanojen päälle.
Laita jääkaappiin marinoitumaan, itse annoin olla parisen tuntia. Kana alkaa raakakypsyä prosessin aikana, joten elä säikähdä, jos kana muuttuu vaaleaksi.
Nosta kanat lämpimään samaan aikaan, kun alat valmistella kasviksia.
Kasvikset
1 keskikokoinen myskikurpitsa
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
2-3 isoa porkkanaa
luraus (noin vajaa 1/2 dl) ekstraneitsytoliiviöljyä
ripaus (savu)paprikajauhetta
ripaus pippurisekoitusta
sopivasti suolaa
ripaus kuivattua salviaa
lorautus (noin 1/2 dl) omenasiideriä
käyttämääsi paistorasvaa/öljyä
yksikyntinen valkosipuli
Kuori myskikurpitsa; halkaise kurpitsa vaakasuunnassa puoliksi ja viillä kuori pois. Kaavi siemenet pois.
Siivuta myskikurpitsa, ja pilko se noin sentin kokoisiksi paloiksi (tai jotain siihen suuntaan, se nyt niin tarkkaa ole).
Pese kesäkurpitsa hyvin, halkaise pituussuunnassa kahtia ja siivuta.
Kuori porkkana ja siivuta.
Kippaa kaikki isoon uunivuokaan.
Yhdistä mausteet, öljy ja siideri keskenään, ja kaada vuokaan kasvisten päälle. Levitä mausteseos käsin niin, että sitä on kaikissa kasviksissa.
Laita kasvikset uuniin, ja anna olla noin 20 minuuttia.
Tee sillä aikaa rasva-valkosipuliseos; sekoita paistorasvasi (itselläni Floran kokin salaisuutta tällä kerralla) joukkoon ohueksi viipaloitu valkosipuli, ja anna maustua pöydällä kasvisten esipaistoajan.
Kun kasvikset ovat olleet uunissa 20 minuuttia, paista kanat. Tai paistaa on väärä sana, koska kanat on tarkoitus vain käyttää pannulla paistopinnan aikaansaamiseksi, eli sisältä pihvit ovat vielä täysin raakoja. Kippaa pannulle tekemäsi rasva-valkosipuliseos ja paista kanoja molemmin puolin niin, että pihvit saavat kauniin värin.
Nosta kasvikset uunista ja asettele kanat niiden päälle.
Laita ruoka uuniin vielä noin kymmeneksi minuutiksi; loppuaika riippuu täysin kanojen paksuudesta ja siitä, miten paljon ne ehtivät kypsyä pannulla ollessaan.
 |
| Uunikurpitsakanavuoasta riittää ruokaa isommallekin porukalle. |
Kanan marinadi
noin 1-1,5 dl omenasiideriä
2-3 rkl oliiviöljyä
(savu)paprikajauhetta
suolaa
pippuria
kuivattua salviaa
kuivattua rosmariinia
ripaus chiliä
ripaus mango-currya
pippurisekoitusta
rkl hunajaa
Sekoita mausteet ja nesteet keskenään varovasti; lisää ensin vähän ja maistele, miltä maistuu. Lisäile aineksia, kunnes maku on mieleinen.
Kasta jokainen kanapala marinadissa ja laita kulhoon. Kaada loppu marinadi kanojen päälle.
Laita jääkaappiin marinoitumaan, itse annoin olla parisen tuntia. Kana alkaa raakakypsyä prosessin aikana, joten elä säikähdä, jos kana muuttuu vaaleaksi.
Nosta kanat lämpimään samaan aikaan, kun alat valmistella kasviksia.
Kasvikset
1 keskikokoinen myskikurpitsa
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
2-3 isoa porkkanaa
luraus (noin vajaa 1/2 dl) ekstraneitsytoliiviöljyä
ripaus (savu)paprikajauhetta
ripaus pippurisekoitusta
sopivasti suolaa
ripaus kuivattua salviaa
lorautus (noin 1/2 dl) omenasiideriä
käyttämääsi paistorasvaa/öljyä
yksikyntinen valkosipuli
Kuori myskikurpitsa; halkaise kurpitsa vaakasuunnassa puoliksi ja viillä kuori pois. Kaavi siemenet pois.
Siivuta myskikurpitsa, ja pilko se noin sentin kokoisiksi paloiksi (tai jotain siihen suuntaan, se nyt niin tarkkaa ole).
Pese kesäkurpitsa hyvin, halkaise pituussuunnassa kahtia ja siivuta.
Kuori porkkana ja siivuta.
Kippaa kaikki isoon uunivuokaan.
Yhdistä mausteet, öljy ja siideri keskenään, ja kaada vuokaan kasvisten päälle. Levitä mausteseos käsin niin, että sitä on kaikissa kasviksissa.
Laita kasvikset uuniin, ja anna olla noin 20 minuuttia.
Tee sillä aikaa rasva-valkosipuliseos; sekoita paistorasvasi (itselläni Floran kokin salaisuutta tällä kerralla) joukkoon ohueksi viipaloitu valkosipuli, ja anna maustua pöydällä kasvisten esipaistoajan.
Kun kasvikset ovat olleet uunissa 20 minuuttia, paista kanat. Tai paistaa on väärä sana, koska kanat on tarkoitus vain käyttää pannulla paistopinnan aikaansaamiseksi, eli sisältä pihvit ovat vielä täysin raakoja. Kippaa pannulle tekemäsi rasva-valkosipuliseos ja paista kanoja molemmin puolin niin, että pihvit saavat kauniin värin.
Nosta kasvikset uunista ja asettele kanat niiden päälle.
Laita ruoka uuniin vielä noin kymmeneksi minuutiksi; loppuaika riippuu täysin kanojen paksuudesta ja siitä, miten paljon ne ehtivät kypsyä pannulla ollessaan.
keskiviikko 6. tammikuuta 2016
Pikapizza ilman tomaattikastiketta
Eilen oli kyllä huikea kiekkoilta! Nuorten jääkiekon MM-kisojen Suomi-Venäjä-loppuottelu oli jännittävää katseltavaa. Hieno päätös hienolle turnaukselle ja pelille oli, kun Pikkuleijonat voittivat MM-kultaa!
Aiemmin illalla pelatun Ruotsi-USA-pronssiottelun aikaan alkoi yhtäkkiä tehdä ihan hulluna mieli pizzaa. Kun sitten muistin, että jossain oli juuri vastikään mainittu "valkoinen pizza", niin siitä se ajatus sitten lähti. Varsinaista valkoista pizzaa ei tästä kuitenkaan tullut, koska meillä asuu yksi juustohiiri (kröhöm, kukahan...), joka ajatteli, että kyllä pizzassa pitää juustoa olla. Kun vielä ei yhtään innostanut alkaa vääntää pohjataikinaa itse, syntyi pikapizza, jota tehdään meillä kyllä varmasti jatkossakin.
Pikapizza
(maissi)tortillapohjia
prk creme fraisea
kantarelleja tai muita sieniä
pieni ripaus voita
ruohosipulia
ilmakuivattua kinkkua
juustoraastetta
pippuria
oreganoa
(sormisuolaa)
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen grillivastuksille.
Paista pilkotut sienet pienessä tirassa voita, kunnes neste on on haihtunut.
Ala koota pizzaa: levitä tortillapohjan päälle ranskankermaa kuin tomaattikastiketta, pieni määrä juustoraastetta, mausteet ja silputtu ruohosipuli. Lisää päälle sienet ja kinkku, ja ripottele halutessasi vähän sormisuolaa - muista kuitenkin, että kinkku on melko suolaista.
Paista uunin ylätasolla kunnes pizza on saanut vähän väriä pintaansa.
Aiemmin illalla pelatun Ruotsi-USA-pronssiottelun aikaan alkoi yhtäkkiä tehdä ihan hulluna mieli pizzaa. Kun sitten muistin, että jossain oli juuri vastikään mainittu "valkoinen pizza", niin siitä se ajatus sitten lähti. Varsinaista valkoista pizzaa ei tästä kuitenkaan tullut, koska meillä asuu yksi juustohiiri (kröhöm, kukahan...), joka ajatteli, että kyllä pizzassa pitää juustoa olla. Kun vielä ei yhtään innostanut alkaa vääntää pohjataikinaa itse, syntyi pikapizza, jota tehdään meillä kyllä varmasti jatkossakin.
 |
| Ranskankermaa käytetään meillä varmasti jatkossakin pizzassa tomaattikastikkeen tilalla! |
(maissi)tortillapohjia
prk creme fraisea
kantarelleja tai muita sieniä
pieni ripaus voita
ruohosipulia
ilmakuivattua kinkkua
juustoraastetta
pippuria
oreganoa
(sormisuolaa)
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen grillivastuksille.
Paista pilkotut sienet pienessä tirassa voita, kunnes neste on on haihtunut.
Ala koota pizzaa: levitä tortillapohjan päälle ranskankermaa kuin tomaattikastiketta, pieni määrä juustoraastetta, mausteet ja silputtu ruohosipuli. Lisää päälle sienet ja kinkku, ja ripottele halutessasi vähän sormisuolaa - muista kuitenkin, että kinkku on melko suolaista.
Paista uunin ylätasolla kunnes pizza on saanut vähän väriä pintaansa.
tiistai 5. tammikuuta 2016
Sydämeen surahtaneet: smoothiet ja fruitiet
Hedelmäosasto on minun maailmassani ollut melkolailla pienen pieni aina viime vuoteen saakka. En tarkoita, ettenkö olisi maistellut erilaisia hedelmiä, tykännytkin niistä, mutta kotiin niitä harvemmin tuli kuitenkaan ostettua. Sitten keksin alkaa tehdä smoothieita, ja HeVi-osaston ostotottumukset muuttuivat - totesin saman, minkä olen ennenkin todennut; hedelmät sillaansa ovat hyviä, mutta ei minun niitä silti tule jostain syystä juurikaan yksinään syötyä. Mutta annas arvata, kun ne hurautetaan juotavaksi versioksi, niin johan menee pari kiiviä, päärynä, mansikoita, banaani ja satsumamehu hujauksessa alas jättäen hyvän mielen ja maun. Niin että smoothiet ja fruitiet on se mun juttu.
Isona sokerihiirenä en ehkä olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta ensimmäisten muutaman smoothien jälkeen totesin, etten kaipaa lisättyä sokeria tai hunajaa oikeastaan koskaan näihin ravintoainepommeihini - oikeastaan lähinnä silloin, jos smoothiessa käytetään tavallista maitorahkaa, joka ei minulle oikein happamuutensa puolesta tahdo maistua. Senkin voi tosin kiertää, kun laittaa joukkoon riittävästi mansikkaa - johan taittuu happamuus ilman lisättyä sokeriakin.
Teen smoothiet ja fruitiet yleensä aikalailla fiilispohjalta sen perusteella, mitä hedelmiä kotoa sattuu milloinkin löytymään; esimerkiksi banaania meiltä löytyy useimmiten, joten se on tuttu kaveri blenderikannulle. Pakastimesta löytyy lähes aina kotimaisia marjoja; mansikkaa, mustikkaa ja vadelmia. Jo niistä yhdistettynä vaikkapa maustamattomaan jogurttiin saa nopeasti näpsäkän juoman aikaiseksi.
Tässä on muutamia esimerkkejä meidän smoothieista ja fruitieista - vaihtoehtojahan on miljoonia. Vielä en oo rohennut kokeilla esimerkiksi vihershmoothieita (siis niitä, joihin voi tunkea vaikkapa pinaattia), mutta josko joskus sitten niitäkin.
Mango-passion-kookos-smoothie kahdelle
1 tlk kookosmaitoa (kevytversiota; se on juoksevampaa ja toimii tässä parhaiten)
pari dl pakastettua mangoa
4-6 passionhedelmää
Laita vähän pehmenneet mangokuutiot ja passionhedelmän kaavittu sisus blenderiin ja surauta pari kertaa.
Kaada joukkoon kookosmaito, ja surauttele juoma tasaiseksi.
Aamun kuningatarsmoothie kahdelle
0,5-0,75 l mansikoita, mustikoita ja vadelmia
prk maustamatonta maitorahkaa
(hunajaa/vanilijasokeria tarvittaessa)
1-2 rkl ruislesettä
Nosta marjat jääkaappiin sulamaan jo illalla.
Aamulla kippaa kaikki aineet blenderiin, surauta sekaisin, tarkista maku ja lisää makeutta tarvittaessa ja kaada laseihin. Käy vaikka suihkussa tällä välin, jotta ruisleseet ehtivät vähän turvota.
Aurinkoinen fruitie
satsumista puristettua mehua
passionhedelmää
mangoa
Kippaa kaikki kannuun ja surauta sekaisin.
Reilu annos monihedelmäsmoothieta yhdelle
100-200 g (1-2 dl) maustamatonta jogurttia
1 banaani
1 päärynä
1 kiivi
1 omena
1 appelsiini
Purista appelsiini mehuksi, kuori hedelmät ja kippaa jogurtin seuraksi blenderiin. Surauttele sileäksi.
Isona sokerihiirenä en ehkä olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta ensimmäisten muutaman smoothien jälkeen totesin, etten kaipaa lisättyä sokeria tai hunajaa oikeastaan koskaan näihin ravintoainepommeihini - oikeastaan lähinnä silloin, jos smoothiessa käytetään tavallista maitorahkaa, joka ei minulle oikein happamuutensa puolesta tahdo maistua. Senkin voi tosin kiertää, kun laittaa joukkoon riittävästi mansikkaa - johan taittuu happamuus ilman lisättyä sokeriakin.
Teen smoothiet ja fruitiet yleensä aikalailla fiilispohjalta sen perusteella, mitä hedelmiä kotoa sattuu milloinkin löytymään; esimerkiksi banaania meiltä löytyy useimmiten, joten se on tuttu kaveri blenderikannulle. Pakastimesta löytyy lähes aina kotimaisia marjoja; mansikkaa, mustikkaa ja vadelmia. Jo niistä yhdistettynä vaikkapa maustamattomaan jogurttiin saa nopeasti näpsäkän juoman aikaiseksi.
Tässä on muutamia esimerkkejä meidän smoothieista ja fruitieista - vaihtoehtojahan on miljoonia. Vielä en oo rohennut kokeilla esimerkiksi vihershmoothieita (siis niitä, joihin voi tunkea vaikkapa pinaattia), mutta josko joskus sitten niitäkin.
 |
| Mango-passion-kookos-smoothieta on tullut tarjottua ystävillekin, ja kommenteista päätellen maistui! |
Mango-passion-kookos-smoothie kahdelle
1 tlk kookosmaitoa (kevytversiota; se on juoksevampaa ja toimii tässä parhaiten)
pari dl pakastettua mangoa
4-6 passionhedelmää
Laita vähän pehmenneet mangokuutiot ja passionhedelmän kaavittu sisus blenderiin ja surauta pari kertaa.
Kaada joukkoon kookosmaito, ja surauttele juoma tasaiseksi.
Aamun kuningatarsmoothie kahdelle
0,5-0,75 l mansikoita, mustikoita ja vadelmia
prk maustamatonta maitorahkaa
(hunajaa/vanilijasokeria tarvittaessa)
1-2 rkl ruislesettä
Nosta marjat jääkaappiin sulamaan jo illalla.
Aamulla kippaa kaikki aineet blenderiin, surauta sekaisin, tarkista maku ja lisää makeutta tarvittaessa ja kaada laseihin. Käy vaikka suihkussa tällä välin, jotta ruisleseet ehtivät vähän turvota.
Aurinkoinen fruitie
satsumista puristettua mehua
passionhedelmää
mangoa
Kippaa kaikki kannuun ja surauta sekaisin.
Reilu annos monihedelmäsmoothieta yhdelle
100-200 g (1-2 dl) maustamatonta jogurttia
1 banaani
1 päärynä
1 kiivi
1 omena
1 appelsiini
Purista appelsiini mehuksi, kuori hedelmät ja kippaa jogurtin seuraksi blenderiin. Surauttele sileäksi.
maanantai 4. tammikuuta 2016
Chorizowrapit ja savuporonapit
Uusi vuosi, uudet kujeet. Tai jos ainakin uudet tekstit - edellisestä kirjoituksesta kun taitaa olla jo melko pitkä aika... Paljon on kuitenkin tullut sitten viime kirjoittaman kokkailtua - enemmän ja vähemmän uusia siinä missä enemmän ja vähemmän onnistuneitakin ruokia.
Yksi onnistunut kokeilu on ollut uudeksi vuodeksi tehdyt chorizowrap-naposteltavat. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että meille oli tulossa kavereita juhlimaan vuoden vaihtumista, ja arveltiin, että jotain olisi kiva tarjota. Koska joulukokkailut vei kuitenkin mehut melko tehokkaasti, ei kiinnostanut alkaa vääntää mitään isotöisiä juttuja. Kun sitten savuporonapit putkahtivat mieleen ja H:lle puolestaan chorizowrapit, niin se oli sitten siinä. Ei tarttenu miettiä enää.
Kaupassa suunnitelmat vähän muuttuivat, kun "tyrkkymyyjä" oli esittelemässä uusia tuorejuustomakuja. Voin melkein vannoa, ettei meille varmaan koskaan olisi puuttunut kaupasta mukaan "Wasabi twist" -niminen tuorejuusto, jos siitä ei kaupassa ois saanut maistiaista...
Savuporonapeista ei valitettavasti tullut otettua kuvaa, mutta pitää napsaista se sitten ensi kerralla, kun näitä tekee - koska näitähän tullaan tekemään uudestaan, olivat niin helppoja ja hyviä.
Chorizowrapit
100-130 g chorizoviipaleita
1/2 rs Wasabi twist -tuorejuustoa
1-2 rkl creme fraisea
(frisee)salaattia
pkt tortillalevyjä
Sekoita tuorejuusto ja creme fraise keskenään. Seoksesta pitäisi tulla vähän juoksevampaa kuin tuorejuusto on yksinään, että se on helppo levittää.
Koko wrapit: levitä tortillalevyn keskelle reunasta reunaan tuorejuustoseosta ja laita päälle chorizoviipaleita ja salaatinlehtiä.
Kierrä levyt rullalle, ja anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Nosta rullat lämpimään pariksi kymmeneksi minuutiksi ennen tarjoilua. Leikkaa rullista kahden sormen levyisiä paloja, ja nauti.
Savuporonapit
savupororouhetta
ruohosipulituorejuustoa
creme fraisea
suolaa
pippuria
tiraus sitruunamehua
ruisnappeja
(tuoretta ruohosipulia koristeluun)
Tuorejuuston ja creme fraisen määrät riippuvat siitä, miten paljon nappeja aiot tehdä. Itse käytin noin 1/3 rasiallista tuorejuustoa ja 3 ruokalusikallista creme fraisea - mutten käyttänyt aivan kaikkea savupororouhetta. Nappeja meillä tuli noin 30.
Sekoita poro, tuorejuusto, creme fraise ja mausteet keskenään. Maista.
Jaa täyte ruisnappien päälle. Koristele halutessasi tuoreruohosipulisilpulla.
Laita napit jääkaappiin maustumaan. Nosta napit hetkeksi lämpimään ennen tarjoilua.
Yksi onnistunut kokeilu on ollut uudeksi vuodeksi tehdyt chorizowrap-naposteltavat. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että meille oli tulossa kavereita juhlimaan vuoden vaihtumista, ja arveltiin, että jotain olisi kiva tarjota. Koska joulukokkailut vei kuitenkin mehut melko tehokkaasti, ei kiinnostanut alkaa vääntää mitään isotöisiä juttuja. Kun sitten savuporonapit putkahtivat mieleen ja H:lle puolestaan chorizowrapit, niin se oli sitten siinä. Ei tarttenu miettiä enää.
Kaupassa suunnitelmat vähän muuttuivat, kun "tyrkkymyyjä" oli esittelemässä uusia tuorejuustomakuja. Voin melkein vannoa, ettei meille varmaan koskaan olisi puuttunut kaupasta mukaan "Wasabi twist" -niminen tuorejuusto, jos siitä ei kaupassa ois saanut maistiaista...
Savuporonapeista ei valitettavasti tullut otettua kuvaa, mutta pitää napsaista se sitten ensi kerralla, kun näitä tekee - koska näitähän tullaan tekemään uudestaan, olivat niin helppoja ja hyviä.
 |
| Chorizowrapeista saa juhlatarjoamisten lisäksi vaikka "kevyen" päiväruoankin. |
Chorizowrapit
100-130 g chorizoviipaleita
1/2 rs Wasabi twist -tuorejuustoa
1-2 rkl creme fraisea
(frisee)salaattia
pkt tortillalevyjä
Sekoita tuorejuusto ja creme fraise keskenään. Seoksesta pitäisi tulla vähän juoksevampaa kuin tuorejuusto on yksinään, että se on helppo levittää.
Koko wrapit: levitä tortillalevyn keskelle reunasta reunaan tuorejuustoseosta ja laita päälle chorizoviipaleita ja salaatinlehtiä.
Kierrä levyt rullalle, ja anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Nosta rullat lämpimään pariksi kymmeneksi minuutiksi ennen tarjoilua. Leikkaa rullista kahden sormen levyisiä paloja, ja nauti.
Savuporonapit
savupororouhetta
ruohosipulituorejuustoa
creme fraisea
suolaa
pippuria
tiraus sitruunamehua
ruisnappeja
(tuoretta ruohosipulia koristeluun)
Tuorejuuston ja creme fraisen määrät riippuvat siitä, miten paljon nappeja aiot tehdä. Itse käytin noin 1/3 rasiallista tuorejuustoa ja 3 ruokalusikallista creme fraisea - mutten käyttänyt aivan kaikkea savupororouhetta. Nappeja meillä tuli noin 30.
Sekoita poro, tuorejuusto, creme fraise ja mausteet keskenään. Maista.
Jaa täyte ruisnappien päälle. Koristele halutessasi tuoreruohosipulisilpulla.
Laita napit jääkaappiin maustumaan. Nosta napit hetkeksi lämpimään ennen tarjoilua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)